Lapinjärvellä tehdään hyvää yhdessä

Teksti: Outi Norberg/ Perinnetalkoot (Lapinjärven Hyvinvoinnin tila)

Artikkelikuva: Mikaela Fabritius/ Perinnetalkoot, kuvassa Lapinjärven Perinnetalkoolaiset käyvät ulkoiluttamassa hoivakotien asukkaita. Ulkoilureitti kulkee kirkonkylän pikkuteitä pitkin.

 

Ompelukoneet surisevat Koko Kylän työhuoneella Lapinjärvellä. On Perinnetalkoiden talkoopäivä ja tänään ommellaan ulkoiluponchoja pyörätuolilla kulkeville. TET-harjoittelija Inari ja vapaaehtoinen kyläläinen Tarja ompelevat. Anja, toinen vapaaehtoinen, kopioi kaavoja.

Perinnetalkoot on hankkinut tarvikkeet ja kaavat, ompelukoneet ovat käytössä talon puolesta. Koko Kylän Työhuone on Lapinjärven kirjastotalon päädyssä toimiva yhteisöllinen työtila, joka on avoin kaikille. Työhuoneella on työtilaa sekä ompelukoneita ja kankaita, joita saa vapaasti käyttää.

Vapaaehtoiset Tarja (vas.) ja Anja (oik.) sekä TET-harjoittelija Inari  (toinen vas.) ompelevat ulkoiluponchoja Koko Kylän työhuoneella Lapinjärvellä. Perinnetalkoiden suunnittelija Outi (takana) opastaa. (Kuva: Mikaela Fabritius/Perinnetalkoot )

Nyt tehdään siis ulkoiluponchoja ja jalkapusseja, jotka lahjoitetaan kunnassa toimiviin hoivakoteihin. Perinnetalkoolaiset käyvät viikottain ulkoiluttamassa hoivakotien asukkaita, joista moni istuu pyörätuolissa. Idea ponchoihin syntyi syksyllä, kun joku talkoolaisista muisti lukeneensa juttua nimenomaan pyörätuolin kanssa kulkeville tarkoitetuista ulkoiluviitoista. Googlaamalla löytyikin lehtijuttu, jossa kerrottiin Elimäellä toimivasta Teuroisten marttayhdistyksestä, joka oli ommellut ja lahjoittanut ulkoiluponchoja hoivakoteihin omalla alueellaan.

Teuroisten marttayhdistyksen kautta saatiin tilattua ulkoiluponchon ja jalkapussin kaavat, tarvikelista sekä teko-ohjeet. Perinnetalkoot hankki tarvikkeet: tuulen- ja vedenpitävää ulkoilukangasta päällyskankaaksi ja paksua fleeceä vuoriksi. Sitten vaan ompelemaan!

Uuden ajan hyvinvointitalkoot

Lapinjärven Perinnetalkoot on osa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa Hyvinvoinnin tilat -hanketta. Perinnetalkoissa kehitetään uudenlaisia osallistavia malleja, joilla pyritään aktivoimaan ja innostamaan osallistujia yhteiseen tekemiseen. Perinnetalkoot pyörittää toimintaansa Lapinjärven kirjastotalolla. Talvikaudella toimitaan Koko Kylän työhuoneella, kevään koittaessa siirrytään kirjastotalon yläkertaan, missä on hulppeat 300 neliötä tyhjillään olevaan tilaa. Yläkerrassa ei ole lämmitystä, minkä vuoksi siellä työskennellään vain lämpimään aikaan.

Perinnetalkoissa on kehitelty uuden ajan talkoomallia. Suomessa on pitkät talkooperinteet ja entisajan talkoissa keräännyttiin yhteisen hyvän äärelle. Muun muassa talo, jossa Lapinjärven kirjasto ja Koko Kylän työhuone toimivat, on rakennettu talkoilla 1920-luvulla maamieskoulun asuntolaksi. Nykyään on vähemmän tarvetta perinteisille talkoille, mutta nykyihmisellä on edelleen tarve kohdata ihmisiä, tulla nähdyksi ja kokea kuuluvansa johonkin.

Perinnetalkoiden kehitteillä oleva uuden ajan talkoomalli perustuu ajatukseen hyvinvointitalkoista. Tehdään talkoilla hyvää yhdessä! Jokainen meistä osaa tehdä jotain, sillä talkoiluun kuuluu, että aivan arkiset taidot riittävät ja yhdessä tehden saadaan paljon hyvää aikaan.

Perinnetalkoissa on syksyn aikana muun muassa perustettu laatikkopuutarha kirjaston pihaan, keitelty hilloja ja mehuja, askarreltu kierrätysmateriaaleista ja tehty havukranssi. Perinnetalkoot on lounaan lisäksi tarjonnut materiaalit ja opastuksen. Talkoopäivien tuotoksilla on ilahdutettu ystäviä ja muita kuntalaisia. Hyvän tekeminen saa ihmisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi, mikä puolestaan lisää hyvinvointia.

Hilkka pääsi testiajelulle

Perinnetalkoiden ensimmäinen ulkoiluponcho-jalkapussi-setti valmistui joulun alla. Poncho on värikästä ulkoilukangasta ja sen sisällä on lämmin fleecevuori. Edessä on pitkä vetoketju, joka helpottaa sen pukemista. Ponchoon kuuluu myös huppu, joka suojaa niskaa ja kaulaa kylmältä.  Jalkapussi on ikään kuin ylhäältä avoin makuupussi, joka suojaa pyörätuolissa istuvan jalkoja.

Loviisan Sanomat teki jutun ulkoiluvaatteiden lahjoituksesta. Honkahovin asukas Hilkka Suutari pääsi ensimmäisenä kokeilemaan uusia vaatteita. Ulkoiluapuna Perinnetalkoiden projektikoordinaattori Mikaela Fabritius. (Kuva: Eija Kosonen/ Loviisan Sanomat)

Ensimmäinen ulkoilusetti lahjoitettiin Honkahovin vanhainkotiin. Honkahovissa asuva Hilkka Suutari pääsi ensimmäisenä testaamaan uusia vaatteita. Tänä talvena ulkoilijoiden ongelmana on ollut toisaalta märkyys ja toisaalta liukkaus. Testipäivänä sattui olemaan taas liukasta, joten Hilkan kanssa tehtiin vain pieni pyörähdys vanhainkodin pihassa.  Paikallislehti Loviisan Sanomat oli paikalla, kun setti lahjoitettiin Honkahovin vanhainkotiin.

Parin kuukauden käytön jälkeen vanhainkodista on saatu hyvää palautetta ulkoiluvaatteista. Poncho on kätevä ja helppo pukea. Ponchon alla pyörätuolissa istuva pysyy lämpimänä. Jalkapussiin toivottiin hieman muutoksia pukemisen helpottamiseksi. Seuraavaan jalkapussiin suunnitellaan kiinnitys tarranauhoilla pitkän vetoketjun sijasta.

Torstaitalkoot jatkuvat kesään asti

Perinnetalkoolaiset jatkavat hyvinvointitalkoitaan Lapinjärvellä vielä kevään 2020 ajan. Kaikille avoimet Torstaitalkoot pidetään joka torstai klo 9–15 Koko Kylän työhuoneella (Lukkarinpolku 5, 07800 Lapinjärvi). Päivä alkaa aamukahvilla ja puolen päivän aikaan syödään talkoolounas. Kevään teemoina ovat hyvinvoinnin lisäksi muun muassa leivonta ja puutarha. Myöhemmin keväällä jatketaan talkoolaisten suurprojektia: kirjastotalon yläkerran pitkälle käytävälle on tekeillä 42 metriä pitkä räsymatto. Ahkerat kädet ovat paukuttaneet kangaspuissa viime kesän aikana jo reilut 30 metriä.

Teksti: Katja Uski; johdanto, elpymiseen liittyvä graafi ja toimitus: Eeva Tawast; kuvat Anu Rantala Hyötykasviyhdistyksen viestijä Kristoffer Ignatiuksen kautta

Hyvinvoinnin tilojen toiminnassa aineksia hyvinvointiin haetaan luonnosta, kuten Annalanmäen puutarhakulttuurista, kauniista kaupunkiluonnosta ja hyötykasvien viljelystä. Myös kaupunkiympäristössä luontoelementit virkistävät tutkitusti harrastajaansa enemmän kuin muunlaiset kaupunkiaktiviteetit (Sievänen ym. 2010). Hyvinvoinnin tilat -hankkeessa hyödynnetään luonnon elvyttävyyttä hyvinvoinnin lisääjänä (green care). Esimerkiksi Sormet multaan -työpajat ovat tarjonneet Annalan huvilalla ja Lapinjärven Perinnetalkoissa monille ryhmille mahdollisuuden kokea näitä elpymiskokemuksia. Tästä onnesta voi päästä osalliseksi myös kodin viherkasveja hoitaen.

Seuraavat ohjeet antaa Katja Uski, joka työskentelee Annalan huvilassa, Helsingin Hyvinvoinnin tilan taustaorganisaation, Hyötykasviyhdistyksen, toiminnanjohtajana.

Ihanat vihreät kasvimme tarvitsevat erityistä huolenpitoa pimeän talven ja keskuslämmityksen jälkeen. Valomäärän lisääntyessä myös tuholaisetkin lähtevät liikkeelle. On siis oikea hetki katsoa lehvästöön ja huolehtia hetki elävistä ilmanpuhdistajistamme.

Nyt on aika kantaa viherkasvit suihkuun, pyyhkiä pölyt isolehtisistä kasveista sekä tarkastella kasvupisteitä ja lehtien alle: näkyykö siellä jotain liikettä? Tuholaiset iskevät yleensä pimeän ajanjakson jälkeen päivän alkaessa pidentymään. Vihannespunkit, lehtikirvat, villakilpikät ja ripsiäiset ovat yleisimmät huonekasvien tuholaiset. Osa vähenee ahkeralla sumuttamisella, osalle täytyy ottaa kovemmat keinot kehiin, esim luonnonpyretriinin ja rapsiöljyn yhdistelmä Spruzit-sumuteella ja Provado -hyönteistikuilla.

Uutta kasvualustaa kaipaavat kasvit ovat yleensä lopettaneet kasvamisen, ne ovat hailakan värisiä tai niiden ruukut ovat käytännössä täynnä pelkkiä juuria. Tärkeää on huomioida käytettävä kasvualustan laatu, jotta oikeat lajit saavat kasvualustan, jossa ne viihtyvät. Hitaasti kasvavat kasvit kuten palmut ja kuivakkokasvit viihtyvät monesti enemmän hiekkaa tai karkeaa ainesta sisältävässä kasvualustassa ja nopeakasvuiset taas enemmän humusta sisältävässä kasvualustassa.

Huonekasveja on myös hyvä uusia välillä joko kokonaan tai jakamalla, irrottamalla rönsyjä, ottamalla pistokkaita tai leikkaamalla rajusti. Yleisesti pistokkaaksi kannattaa valita hyväkuntoinen latva tai väliverso, joka lajista riippuen on 5-15cm pitkä ja josta on poistettu alimmaiset lehdet.

Kasvit tuovat viihtyisyyttä ja ne tarjoavat tehokkaan sekä yksinkertaisen tavan parantaa huonoa sisäilmaa. Tämä perustuu niiden kykyyn sitoa epäpuhtauksia lehtien pinnoilla olevien ilmarakojen avulla, josta ne siirtyvät juuriston mikrobien hajotettavaksi. Huonekasveilla on mieltä rauhoittava ja piristävä vaikutus. Ne voivat vähentää ahdistusta, masentuneisuutta ja stressiä ja näin ollen myös alentaa kohonnutta verenpainetta, mikä puolestaan edistää kokonaisvaltaista terveyttä ja toimintakykyä.

Elävästä kasvista huolehtiminen opettaa jo lapsillekin vastuuntuntoa. Työpaikalle sijoitetut kasvit voivat myös edistää tehokasta työskentelyä muun muassa parantamalla ongelmanratkaisukykyä. Lisäksi kasvit voivat parantaa luovuutta ja mielialan ollessa virkeä myös toimintakyky on optimaalinen.  Sijoittamalla makuuhuoneeseen öisin happea tuottavan kasvin, kuten anopinkielen, voit tutkitusti nukkua yösi paremmin. Kasvit muutenkin nostavat sisäilman happipitoisuutta, joka voi vaikuttaa vireystilaan.

Kasvien parantavista vaikutuksista on tehty paljon erilaisia tutkimuksia.

Englantilaisen Royal College of Agriculturen tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että oppilaiden keskittymiskyky oli 70 prosenttia parempi, kun huoneessa oli kasveja.  Vaikutus perustunee sekä kasvien näkemiseen että niiden huoneilmaa parantavaan vaikutukseen.

Vuonna 1989 NASA:n tiedemiehet tutkivat parhaita sisäilmaa puhdistavia kasveja kaksi vuotta suljetuissa koekammioissa sekä biokodissa. Kokeissa keskityttiin 12 yleisen huonekasvin kykyä poistaa formaldehydiä, bentseeniä ja trikloorietyleeniä (mukana tutkimuksessa oli myös Yhdysvaltain maisemasuunnittelijoiden yhdistys, ”Puhdas ilma kasvien avulla” –järjestö). 1990 tutkimusta laajennettiin ja jatkettiin koekammioissa 50 kasvilla, jolloin myrkkykaasuista kerättiin päätietona erityisesti formaldehydiä.  Tutkimuksen tuloksista on julkaistu kirja; Raikas Vihreä Koti, B.C. Wolverton 1996.

Naava Oy on tehnyt tutkimuksen 2000-luvun viherseinistä  Sydneyn teknillisen yliopiston kanssa 16 viikon ajalta. Tutkimuksessa oli heidän oma kehittämä kasvualusta Nmix ilmankierron kera, jossa tutkittiin Nmix:in kykyä poistaa orgaanista VOC-yhdistelmää MEK:ta. Todettiin että Naava poistaa jokaisella ilmankierrolla systemaattisesti noin 57% kemikaalista – sen puhdistusteho ei heikkene ajan myötä.

Huolehditaan pieni alkukevään hetki hyvinvointiamme lisäävien viherkasvien hyvinvoinnista ja näin saamme itsellemme hyvinvoinnin eväitä loppuvuodelle!

Lue lisää:

• Sievänen, T. – Neuvonen, M. (toim.). 2011. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 212. 190 s. ISBN 978-951-40-2332-3 (PDF), ISBN 978-951-40-2331-6 (nid.). Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.htm.
• Wolverton, B. C. 2008. Raikas vihreä koti – 50 huonekasvia, jotka puhdistavat ilman kodeissa ja toimistoissa. Helsinki: Gummerus kustannus.

Teksti: Lappeenrannan Hyvinvoinnin tilan, Arjen olohuone Sopen (Soppi) projektikoordinaattori Pia Halonen, kuvat hankkeen työntekijä Anne Backman (LAB-ammattikorkeakoulu)

Nuorten kehitysvammaisten kokkikerho kokoontuu kevään ajan kerran kuukaudessa Kesämäen koulun opetuskeittiöön opettelemaan ruoanlaiton taitoja ja tekemään ruokaa yhdessä. Kokkikerhoon on ilmoittautunut 12 innokasta kokkia ja hyvän ruoan ystävää. Kokkikerhon vetäjinä toimivat LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Ida ja Elina. Kokkikerho on osa heidän vapaasti valittavia projektiopintojaan. Mukana keittiössä ovat myös mahtavat Lappeenrannan LC Weerat, jotka toimivat kokkien apulaisina ruoanvalmistuksessa. He vastaavat myös raaka-aineiden hankinnasta kokkikerhoon. Yhteistyössä on voimaa!

Kokkikerholaiset itse päättävät, mitä ruokaa tai leipomuksia kulloinkin valmistetaan. Ida ja Elina laativat jokaiseen kertaan selkokieliset ruokareseptit, joita noudattamalla jokainen kokki onnistuu! Reseptin saa aina mukaansa ja sitä voi ”testata” kotona uudestaan. Keittiössä on tekemisen meininki ja iloinen puheensorina on aina läsnä. Jokainen osallistuu kykyjensä ja taitojensa mukaan, apu on tarvittaessa aina lähellä. Yhdessä kokkaaminen on hauskaa ja samalla se antaa tärkeitä eväitä sekä hyödyllisiä taitoja itsenäiseen elämään.

Jokaisen kokkauskerran päätteeksi ruokapöytä katetaan kauniisti ja istutaan alas nauttimaan rennosta yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta. Ihastellaan ja ihmetellään sitä, mitä onkaan saatu aikaan. Valmistetut ruoat maistuvat ja tähteitä ei jää. Innolla mietitään jo tulevaa: mitä uutta ja jännää keksitäänkään seuraavalle kerralle?

Kokkikerho tekee hyvää kaikille ja lisää osallisuuden kokemuksia. Se on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan!