0

Arabian aarteet -kävelykierrokselle! (teksti ja esite: Metropolian sosionomiopiskelijat Iiris, Valo, Maukka, Teemu ja Juho; toimitus ja artikkelikuva Annalan huvilan kahvilasta Eeva Tawast)


· 28.1.2020

Kevyessä brainstorming-tuokiossa Metropolian Arabianrannan kampuksella juonimme Annalan huvilan kävijöitä puhuttelevaa toimintaa. Kuinka luoda ihmisiin vetoavaa toimintaa, joka sisältäisi Arabianrannan sekä Annalan alueiden hyödyntämistä, ei maksaisi paljoa ja olisi helposti tulostettavissa ohjeineen a4-koossa jaettavaksi Annalan huvilan kävijöille? Keskustelemalla ja ideoita keräämällä aloimme lopulta hahmottaa yhteneväisen linjan. Jokaisen jäsenen ehdotuksissa ilmeni selkeästi niin alueen kulttuurin kuin historiankin hyödyntäminen. Päätimme rakentaa kulttuurihistoriasta ammentavan kävelyreitin ja ripotella sen varrelle hieman taidetta sekä ajatuksia herättäviä kysymyksiä.

Ideoistamme rakentui seitsemään kohteeseen pysähtyvä kävelyreitti, jonka tarkoitus on tarjota kulkijalle pieni pala Helsingin ja Arabianrannan kulttuurihistoriaa. Exposure-menetelmään nojaten kävelyssä on tarkoitus aistia matkan varrella avautuvia asuinalueita sekä herättää mietteitä ja kokemuksia kulkijassa niin historian, kulttuurin kuin hiljaisen tiedon näkökulmista. Kävelykierroksen esite (alla kuvina) sisältää kartan sekä kahdeksan lyhyttä virkettä, jotka kävelijä voi lukea reitin pysähdyspisteissä. Niiden tarkoituksena on synnyttää keskustelua ja mietteitä kulkijan parissa.

Reittiä koeajaessamme vaikutelma tuntui kolmijakoiselta. Alkumatka oli täytetty taiteella ja kulttuurilla ja sai Arabian alueen tuntumaan keitaalta muun kaupungin humun keskellä – kuin hyvin varjellulta salaisuudelta, joka paljastuessaan kertoi löytäjälleen menneiden sukupolvien aatoksia, arvoja ja tapoja. Taiteellisten elämysten jäädessä taakse kulkija löysi seuraavaksi itsensä keskeltä tavallisia teitä ja asuinalueita. Kaikki ei ole kuitenkaan tavallisen näköistä, ja mukana kulkevat virkkeet ohjaavat kulkijaa tutkimaan aluetta aisteillaan ja aatoksillaan, pohtien niin omaa kuin paikallisten asukkaiden elämää.

Lopuksi tie johtaa Berghyddanin talolle, joka on seissyt samalla paikalla jo yli vuosisadan. Matkaajaa tervehtii myös kyltti, joka valaisee sekä talon että Helsingin historiaa. Tältä muinaiselta nuorisoseuraintalolta matkaaja palaa jälleen Annalaan kauniille huvilalle, pohtien matkallaan kokemaansa: vaikkapa sitä, kuinka moni häntä ennen on näillä teillä kävellyt, ja kuinka moni vielä tulisi kävelemäänkään.

Mielestämme tällaiset hankkeet ovat merkityksellisiä yhteisö- ja aluetyössä etenkin aikana, jolloin taistelu jokapäiväisestä huomiostamme tuntuu alati kiihtyvän. Työryhmämme koki itse kävelyn miellyttäväksi lomaksi arjen keskellä. Kävelykierroksella oli mahdollisuus antaa itselleen aikaa keskittyä kunnolla ympäristöön kaikin aistein. Toki on ymmärrettävää, ettei tämän kaltainen kävely sovellu kaikille, eikä se ole esimerkiksi täysin esteetön. Olisikin hienoa järjestää useita koeryhmiä, joiden palautteilla kävelyä pystyittäisiin vielä kehittämään, ja muutenkin kuulla ihmisten kokemuksia ja ajatuksia kävelyreitin varrelta. Alueelta voisi myös rekrytoida yhteistyökumppaneita, jotka voisivat järjestää kävelyn varrelle pysähdyskohteita, joissa he jakaisivat tietoa alueesta tai antaisivat halukkaille vaikkapa lisätehtäviä.

Yhteisestä puurtamisestamme saimme palkinnoksi kauniin punaisen kirjasen, tämän kävelykierroksen ”matkaoppaan”, joka on alati valpas ja aina väsymätön neuvomaan kiinnostuneita kohti Arabian arjen aarteita. Se sisältää yhteisen toiveemme siitä, että matkaoppaaseen tarttuja saa uuden perspektiivin lisäksi hetken omaa rauhaa, tunteen läsnäolosta ja hetkeen kuulumisesta sekä uusia ajatuspolkuja, joita pitkin hän kenties kykenee retkeään itsenäisesti jatkamaan, kun pieni punainen opas on aika laskea alas.

Ehkä tästä projektista jää meille selkeimmin käteen tietynlainen kiire. Emme kiireellä tarkoita vain aikataulullisia ongelmia, vaan ajan ja syntyneiden kiintymyssuhteiden määrää ja laatua suhteessa alueeseen ja sen ihmisiin. Vaikka pidämme suuresti ideastamme ja työmme sujui yhdessä mallikkaasti, jäi meille hieman haikea tunnelma suhteessa Arabianrannan alueeseen. Mitä jäi huomaamatta? Mitä olisimme voineet löytää? Kenellä hiljainen tieto on? Olisi ollut upea koeajaa reittimme useaan kertaan erilaisten ihmisen kanssa ja saada palautetta, löytää uusia puolia alueesta ja järjestää vaikkapa teemapäiviä tai erilaisia yhteisöllisiä tapahtumia, jossa olisimme saaneet suuremman joukon ihmisiä pysähtymään hetken ääreen, ja löytämään kotialueeltaan jotain piilotettua ja uutta, jotakin kaunista ja kenties pysäyttävääkin. Mutta tälläkään kertaa aika ei ollut puolellamme. Toivottavasti tällä kävelykierroksen esitteellä saamme kuitenkin jonkun ajan paremmaksi.

Tervetuloa hakemaan esite Helsingin Vanhakaupungista, Annalan huvilalta vaikka jonkin tapahtuman tai ihan vaan kahvittelun yhteydessä!

1+
Kommentoi (0)
0

Sosiaalipedagogista innostumista Annalan huvilalla ja Arabianrannassa (teksti: sosionomiopiskelijat Iiris Sillanpää, Valo Inkinen, Mauri Tikkanen, Juho Kojo, teksti- ja kuvatoimitus: Eeva Tawast)


· 23.1.2020

Metropolian sosiaalialan opiskelijoita Annalan huvilalla on ohjannut runsaan kuukauden ajan Hyvinvoinnin tilojen hankkeessa lehtori Päivi Eskelinen-Roos. Opiskelijat kertovat kokemastaan:

Kurssimme alkoi yhteisellä tapaamisella, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan Annalan huvilaan. Saavuttuamme huvilalle meille selvisi, että rakennuksella sekä sitä ympäröivällä alueella oli mielenkiintoinen historia takanaan. Nykyään Annalan Huvilalla järjestetään monenlaista toimintaa. Annalan huvilalla toimii Hyötykasviyhdistys ry. Pääsimme heti mukaan kukkasipulitalkoisiin. Oli siis tullut aika laittaa ”Sormet multaan”*. Kun osa opiskelijoista toimi viherpeukaloina, ideoi osa ryhmästämme pelejä sekä leikkejä vuodenvaihteen Kekri-tapahtumaan.

Toisella viikolla tutustuimme lähiseuduille toteuttaen Exposure-kävelyn Arabian alueella. Exposure-kävelyllä tarkoitetaan menetelmää, jolla ympäristöä havainnoimalla tuotetaan tietoa sekä kehitetään toimintaa ja jossa alueellisista ilmiöistä voidaan oppia kokemuksellisuuden kautta. Kävelyn kohdetta ei saanut itse valita, mikä oli hyvä, koska silloin olisi kenties valinnut helpon, itselle tutun alueen. Toukolan kaupunginosaan kuuluva Arabianranta ei ollut kenenkään ryhmäläisemme asuinpaikka, ja olemme aikaisemmin vain kulkeneet alueen läpi kiireessä.

Kävely oli tarkoitus suorittaa yksin, mukaan sai ottaa korkeintaan koiran. Kävelylle oli varattava aikaa noin tunti. Sen aikana oli tarkoitus kerätä havaintoja eri aisteilla, kirjata muistiin yksityiskohtia sekä pysähtyä kysymään ja kyseenalaistamaan, miksi jokin, esimerkiksi kortteli tai julkinen palvelu on rakennettu tai suunniteltu, niin kuin se on olemassa olevana. Kävelyn aikana tarkkaillaan myös alueen tekijöitä; asukkaita, kävijöitä ja olijoita. Jos rohkenee, tehtävän puitteissa voi jopa pysähtyä jututtamaan jotakuta vastaantulijaa alueesta. Myöhemmin jaoimme havaintomme toisillemme.

Kolmannella viikolla pääsimme osallistumaan Annalan Huvilan aineettoman joulutapahtuman valmisteluun. Paikalle saapui ihmisiä askartelemaan aineettomia joululahjoja ja me olimme mukana toiminnassa. Ennen tätä koko ryhmämme kuitenkin kääri hihansa ylös, jonka johdosta Annalan huvila oli hetkessä talkootyöllä siivottu ja keittiössäkin tuoksui vastaleivottu pulla.

Neljännellä viikolla kuulimme Annalan huvilalla stadiluotsi Antti Sarpion työnkuvasta sekä osallistuvasta budjetoinnista. Helsinki palkkasi keväällä 2018 seitsemän stadiluotsia edistämään kaupunkilaisten osallisuutta. Jokaiselle stadiluotsille on nimetty oma kaupunginosa, jossa he toimivat yhteyshenkilönä kaupungin ja asukkaiden välillä. Stadiluotsien tehtävänä on auttaa kaupunkilaisia kehittämään omaa kaupunkiaan sekä löytämään oikeat kanavat ja henkilöt kaupungilta asioiden eteenpäin viemiseksi. Lisäksi he edistävät kaupunginosien eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä järjestävät asukasiltoja ja tapahtumia yhdessä asukkaiden ja yhteisöjen kanssa. Tavoite on tehdä kaupunkia helpommin lähestyttäväksi. Stadiluotseille voi lähettää sähköpostia, ottaa yhteyttä somen kautta tai tavata alueen tapahtumissa.

Lopuksi arvioimme ryhmissä uuden vapaaehtoistyöhön tarkoitetun sovelluksen toimivuutta sekä kokosimme yhteen erilaisia ideoita sen kehittämiseksi (kehitystyötä jatkaa tämän vuoden 2020 syksyyn saakka Hyvinvoinnin tilojen hankkeessa Metropolian hyvinvointitiimi, yhteyshenkilönä tässä tehtävässä on lehtori Jari Pihlava). Kurssin viimeisellä viikolla lauloimme huvilalla yhteislauluja sekä laitoimme vielä kerran *Sormet multaan.

Yhteisö- ja aluetyön hankkeet ja mitä olemme oppineet niistä

Yhteisötyön kentällä toimitaan hyvin monenlaisten eri hankkeiden kautta. Hankkeet vaikuttavat olevan yleisin tapa kokeilla uusia toimintamalleja ja kehittää työtä. Hankekeskeisyyden ongelma on kuitenkin lyhytjänteisyys ja epävarmuus siitä, jatkuuko synnytetty toiminta enää hankkeen päätyttyä. Hankkeessa toimivien ja vierailevien tahojen pitäisi onnistua juurruttamaan yhdessä kehitelty tekemisen tapa yhteisöön niin, että sitä on luonteva jatkaa. Tämä ei ole helppo tehtävä!

Sosionomin työssä verkostoituminen on tärkeää, sillä yhteistyötä voi ja kannattaa tehdä hyvin erilaisten toimijoiden kesken. Nyky-yhteiskunnassa tuntuu painottuvan yksilökeskeisyys, joten tämä kurssi on tarjonnut näkökulman siihen, millaisin keinoin voidaan toimia, jotta työ yhteisöjen parissa mahdollistuu. Yhtenä keinona on tarkastella meidän kaupunkilaisten arkielämän ympäristöjä uusin silmin ja etsiä sieltä tiloja, tilaisuuksia ja keinoja koota ihmisiä yhteen.

Kurssin aikana on tullut esille, kuinka tärkeää sosionomina työskennellessä on tutustua oman työpaikkansa lähiseutuihin, jotta “tietää mistä kylillä puhutaan”. Asiakkaat elävät osana omaa lähiympäristöään, joten tutustuminen heidän arkisiin toimintaympäristöihinsä voi antaa arvokasta tietoa työskentelyn tueksi. Sosionomin kannattaakin hankkia itselleen katu-uskottavuutta ainakin tutustumalla alueensa toimintaan lähiympäristössä.

Sosiaalialalla on tärkeää tarkastella asioita yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmista. Yhteisö- ja aluetyön vaikutukset voivat ulottua koskemaan laajaa joukkoa erilaisia ihmisiä, joten se voi olla hyvin vaikuttava työmuoto. Aina ei kuitenkaan ole helppoa saada ihmisiä osallistumaan yhteiseen toimintaan, vaikka ideoita olisikin runsaasti. Suunnitelmia voidaan joutua muuttamaan hyvin nopeastikin, joten takataskussa kannattaa aina pitää muutama varasuunnitelma.

Miten yhteisö- ja aluetyötä tehtäisiin paremmin?

Kurssin ja Annalan huvilalla vietetyn ajan myötä saimme selkeän kuvan yhteisö- ja aluetyön merkityksestä. Opimme huomioimaan erilaisia näkökulmia yhteisö- ja aluetyön tekemiseen: mitä kaikkea pitää huomioida suunnitelman teossa, kohderyhmän valitsemisessa ja oikeanlaisen viestintämuodon löytämisessä. Viestinnässä tulisi huomioida vastaanottaja ja hänen kiinnostuksen kohteensa.

Yhteisö- ja aluetyön onnistumiseen tarvitaan hyvän suunnitelman lisäksi yhteistyökumppaneita, joiden kautta tapahtumat ja kokoontumiset välittyvät ihmisille. Hyvin suunniteltukin tilaisuus saattaa jäädä toteutumatta ellei se tavoita kohderyhmäänsä. Kurssin aikana heräsi kysymys siitä, moniko tietää Hyvinvoinnin tilojen olemassa olosta? Miten ihmisten tietoutta kyseisistä paikoista voisi lisätä? Erilaisiin järjestöihin voisi jalkautua ja ehdottaa yhteisiä tapahtumia tai tilaisuuksia. Helsinkiin on perustettu isoja palvelu- ja perhekeskuksia, joihin voisi ottaa yhteyttä tai viedä esitteitä.

Annalan Huvila olisi oivallinen paikka maahanmuuttajien kotoutumisen näkökulmasta, koska siellä voisi järjestää toiminnallisen suomenkielen keskusteluryhmän. Samalla maahanmuuttajat oppisivat Helsingin historiaa ja kielen käyttämistä leppoisassa paikassa. Tämänkaltaisesta toiminnasta voisi tiedottaa Kotoutumisentukena.fi sivustolla. Sivusto on valtakunnallinen ja sivustoa ylläpitää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

*Sormet multaan -työpaja on Annalan huvilan Hyvinvoinnin tilan konsepti, jossa hyödynnetään green care -elementtejä toiminnan perustana. Huvilalla on paljon muutakin puutarhakulttuurista ammentavaa toimintaa, esim. tulevana sunnuntaina 26.1.2020 klo 14 esitellään Uusi Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo parvekeviljelijän näkökulmasta. ”Tervetuloa esittämään kysymyksiä ja kertomaan omista viljelykokemuksista! Nyt on suunnittelun aika. Esillä on myös taiteilija Leena Airikkalan taidetta.” Tapahtuman yhteydessä (klo 11 – 17) on avoinna myös Café Anneberg. Huvila sijaitsee Helsingin Arabiassa, Waseniuksen puistotie 1 / Hämeentie 154.

2+
Kommentoi (0)
0

Metropolian opiskelijoita Annalan huvilalla (teksti opiskelijoilta: Heljä Ranta, Jenny Bertell, Hanna Lindén, Eveliina Ahtiainen, Lotta Forssell; kuvat: Eeva Tawast ja Sanna Vuolteenaho)


· 16.1.2020

Mitä teimme opintojakson aikana?

Osallistuimme Metropolian Ammattikorkeakoulun valinnaiselle Sosiaalipedagogisen yhteisötyön opintojaksolle. Opintojakson aikana teimme yhteistyötä Annalan huvilan kanssa, joka on osa Hyvinvoinnin tilat -hanketta. Hankkeen tavoitteena on löytää tiloja, joissa kehitetään alueellista yhteisötyötä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka hankkeiden kautta saman alueen ihmiset voivat osallistua yhteisölliseen toimintaan ja sitä kautta aktivoitua toimimaan sekä tutustua toisiin lähellä asuviin ihmisiin.

Annala järjestää erilaisia yhteisöllisiä tapahtumia osallistaen alueen ihmisiä. Mekin pääsimme osallistumaan. Olimme mukana istuttamassa kukkasipuleita Annalan omaan puutarhaan sekä järjestimme Aineeton joulu -tapahtumaa. Kukkasipulit istutimme Annalan omaan puutarhaan. Joulutapahtumaa varten siivosimme Annalan kuntoon sekä järjestimme osallistujille joulukorttipajan. Tämän lisäksi toteutimme Annalassa kävijöille ohjeet kävelyreittiin Vanhankaupungin kosken ympäristöön. Ohjeet löytyvät A4-kokoisesta lehtisestä Annalan huvilalta ja ne sisältävät informaatiota reitin varrella sijaitsevista vierailukohteista. Tarkoituksena on, että Annalassa kävijä voi ottaa ohjeet mukaansa ja tutustua omalla ajallaan lähialueeseen.

Mitä olemme oppineet?

Olemme oppineet alue- ja yhteisötyön merkityksen sosiaalialalla ja saaneet uusia näkökulmia alueen huomioimiseen. Tulevissa työpaikoissamme alueen tietämys avartaa myös kuvaa siitä, mistä asiakkaiden arki koostuu. Tällöin asiakkaan ohjaaminen lähellä oleviin palveluihin on helpompaa ja työntekijä ymmärtää työpaikan sijoittumisen ympäristöön. Se mahdollistaa myös yhteistyön tekemiseen lähialueen yhdistysten ja yritysten kanssa. Opintojakson aikana käsitys siitä, että myös omalla asuinalueella tapahtuu todennäköisesti yhteisö- ja aluetoimintaa, on avartunut. Aluetta katsoo ehkä myös eri silmin kuin ennen opintojaksoa.

Exposure-kävelyn kautta omaa asuinaluetta osaa tutkia eri näkökulmista ja laajemmin: mitä palveluita ja tiloja alueellani on. Exposure-kävelyssä on lähtökohtana arjen todellisuuden kohtaaminen ja työn jäsentäminen “kadun” todellisuudesta käsin. Exposure ei ole vain havainnoinnin menetelmä, vaan sen voidaan ajatella olla myös tiedon tuottamisen tapa. Siinä on kysymys tiedon tuottamisen metodista, jossa kokemuksella ja havainnoinnilla sekä analyysillä on jokin toimintaan tähtäävä tavoite.

Olimme itsekin tutustumassa Arabian asuinalueeseen käyttäen tätä menetelmää. Suurin osa meistä oli aiemmin tullut julkisilla, milloin mistäkin Metropolian kampukselle tai Annalan huvilalle, eikä käsitystä asuinalueesta muutoin ollut. Jotta ymmärtäisimme paremmin mitä alueella on ja mistä ihmiset tulevat Annalaan, oli alueeseen tutustuminen havainnollistavaa. Pohdimme myös sitä, että tätä menetelmää voisi käyttää tulevaisuudessa työssämme sosiaalialan työntekijöinä niin työntekijän menetelmänä, asiakkaalle ohjattuna kuin myös työntekijän ja asiakkaan kanssa yhdessä.

Miten yhteisö- ja aluetöitä voitaisiin tehdä paremmin?

Osallistuessamme Annalassa järjestettäviin tapahtumiin huomasimme, että osallistujamäärät olivat alhaiset. Lisätäkseen Annalassa tehtävän yhteisö- ja aluetyön vaikuttavuutta, tulisi osallistujia saada enemmän. Osallistujien saaminen vaatii selkeän ja konkreettisen informaation lisäämistä ja tapahtumien kohdistamista kaikille sopivaksi niin, että toimintaa olisi erilaisista asioista kiinnostuneilla. Harkittaessa johonkin tapahtumaan osallistumista ainakin itse haluaa tietää, kenelle tapahtuma on, missä se järjestetään ja mitä siellä tapahtuu jne. Toisaalta myös tietyille ryhmille kohdentaminen on hyvä säilyttää, mutta toiminnan tulisi sen lisäksi olla myös täysin avointa.

Tapahtumien alkuun saamiseksi ja osallistujien lisäämiseksi voisi sopia yhteistyötä erilaisten lähellä toimivien yhdistysten tai vaikkapa esimerkiksi lähialueen palvelutalojen kanssa osallistujien saamiseksi paikalle. Ihmiset voisivat sitä kautta herätä kiinnostumaan, mikä Annala on, mitä siellä on ja mitä siellä tehdään. Tapahtumista voisi ottaa kuvia, joissa näkyy, että osallistujia on ja liittää näitä kuvia tiedotteisiin. Tällöin myös uusilla osallistujilla voisi olla matalampi kynnys saapua paikalle.

Toiminnasta tulisi tiedottaa niin, että jokainen alueella asuva kokee, että tapahtumat koskevat myös häntä. Toimintaa ei ehkä kannattaisi niin suoraan kohdentaa tietylle ryhmälle, vaan keskittyä monipuolisuuteen. Tilojen tulisi olla avoimia, isoja tiloja, jotka ovat näkyvästi esillä. Tällöin aluetyö tulee näkyväksi myös asukkaille.

3+
Kommentoi (0)