Fasilitointi tunnistetaan yh\u00e4 useammin yleiseksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4taidoksi ja osallistuva ote ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n\u00a0 kehitt\u00e4misen ja kehittymisen edellytykseksi. Arjessa n\u00e4m\u00e4 konkretisoituvat fasilitoiduissa ty\u00f6pajoissa. Ty\u00f6pajan k\u00e4ytt\u00e4misell\u00e4 ty\u00f6tapana tavoitellaan aitoa mahdollisuutta osallistua kehitt\u00e4miseen, mik\u00e4 tukee my\u00f6s muutoksiin sitoutumista. Samoin ty\u00f6pajat syvent\u00e4v\u00e4t itse kehitt\u00e4misty\u00f6t\u00e4, kun useamman asiantuntijan ajattelu kohtaa ja erilaiset n\u00e4k\u00f6kulmat tulevat t\u00f6rm\u00e4ytetyksi prosessin aikana. Osallistuva toiminta onkin nostettu monen organisaation k\u00e4yt\u00e4nteeksi, jopa strategian teemaksi. Ty\u00f6pajoilta ei toivottavasti v\u00e4lty kukaan.<\/p>\n
Ent\u00e4 jos ty\u00f6pajassa t\u00e4ytyy tehd\u00e4 jotain leikkis\u00e4\u00e4 ja noloa?<\/p><\/blockquote>\n
Ajatus ty\u00f6pajasta voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s vastarektion, jopa pient\u00e4 puistatusta. Taustalla voi piill\u00e4 pelko, ett\u00e4 ty\u00f6pajassa t\u00e4ytyy tehd\u00e4 jotain leikkis\u00e4\u00e4 ja noloa, ehk\u00e4 jopa heitt\u00e4yty\u00e4, mik\u00e4 uhkaa aikuisen ammattilaisen omanarvontuntoa. T\u00e4m\u00e4 teksti sai alkunsa Metropolia Ammattikorkeakoulun avoimella Fasilitointi ja osallistuvat menetelm\u00e4t -kurssilla, jossa puhuttiin paljon fasilitoijan kyvyst\u00e4 olla l\u00e4sn\u00e4, aistia yhteis\u00f6n energioita ja mielentilaa ja omalta osaltaan vaikuttaa n\u00e4ihin. T\u00e4st\u00e4 voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanaa heitt\u00e4ytyminen. Ent\u00e4 jos heitt\u00e4ytyminen kuulostaa ensi alkuun hurjalta? Ja kuka heitt\u00e4ytyy: fasilitoija vai osallistujat \u2013 vai kaikki yhdess\u00e4?<\/p>\n
Voihan viritt\u00e4ytyminen!<\/h2>\n
Ennakkoluulot ty\u00f6pajoja kohtaan saattavat liitty\u00e4 ty\u00f6tapoihin, joita tiedet\u00e4\u00e4n tai kuvitellaan hy\u00f6dynnett\u00e4v\u00e4n ty\u00f6pajoissa. Tyypillisimmin niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ty\u00f6pajojen alkuviritt\u00e4ytymisess\u00e4, mink\u00e4 yhteydess\u00e4 saatetaan puhua heitt\u00e4ytymisest\u00e4. Fasilitointijargonin ja sanan tutumman merkityksen v\u00e4lill\u00e4 on suuri ero. Heitt\u00e4ytyminen voi siksi kuulostaa rajulta, tai v\u00e4h\u00e4n koheltavalta toiminnalta, jossa ei ehk\u00e4 ole katsottu, mit\u00e4 pohjalla odottaa. Sanana se my\u00f6s kuulostaa joltain, mik\u00e4 vaatii rohkeutta ja estottomuutta, jota kaikilla ei arjen puristuksessa ole peliin laittaa.<\/p>\n
Ei ole pakko tanssia.<\/p><\/blockquote>\n
Osallistaen-julkaisun<\/a> heitt\u00e4ytymistarinoissa esimerkiksi esitell\u00e4\u00e4n menetelm\u00e4, jossa osallistujien tuli luoda tanssikoreografia. Ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n sille rajalle, jossa on syyt\u00e4 tuntea ty\u00f6pajaosallistujat ja heid\u00e4n heitt\u00e4ytymishalunsa, ettei ensireaktio ole l\u00e4himm\u00e4n pakoreitin etsiminen.<\/p>\n
Voisiko ty\u00f6pajan alkuviritt\u00e4ytymisen vain j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois, jos se on osio, joka saattaa tuntua erityisesti ty\u00f6pajaty\u00f6skentelyyn tottumattomista ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4? Selke\u00e4 vastaus on ei. Viritt\u00e4ytymisen voi tehd\u00e4 monella tapaa, mutta sit\u00e4 ei kannata ohittaa. Viritt\u00e4ytyminen auttaa rakentamaan psykologista turvallisuutta, joka on ty\u00f6pajaty\u00f6skentelyn ja yhteisty\u00f6n edellytys. Se toimii my\u00f6s siirtym\u00e4n\u00e4 arjen kohinasta itse ty\u00f6pajaan: olemme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yhteisen asian \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja keskitymme siihen yhdess\u00e4.<\/p>\n
Vaihtoehtona \u201dheitt\u00e4ytymiselle\u201d voi varovaisemmin, my\u00f6nteisesti, avoimesti ja osallistuvuutta tukevalla tavalla my\u00f6s uiskennella, ujuttautua, tulla kohti, kanssa-oleilla ja kanssa-toimia. Viritt\u00e4yty\u00e4 voi vaikkapa jakamalla muutamalla lauseella vierustoverin kanssa odotuksiaan ty\u00f6pajaa kohtaan. Sekin on heitt\u00e4ytymist\u00e4, ei ole pakko tanssia.<\/p>\n
Ty\u00f6el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 leikki kaukana, vai onko?<\/h2>\n
Heitt\u00e4ytymist\u00e4 vaatii my\u00f6s leikkiin ryhtyminen. Miksi leikille on niin v\u00e4h\u00e4n sijaa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4? Leikin huonolla maineella on todenteensa. Julkisuudessakin on perattu uudistusprosesseja, joissa konsulttijargon ja menetelm\u00e4kikkailu ovat peitt\u00e4neet alleen todelliset prosessit. Jos osallistaminen on n\u00e4enn\u00e4ist\u00e4 ja ty\u00f6ntekij\u00e4n todelliset mahdollisuudet vaikuttaa organisaation strategiseen johtamiseen v\u00e4h\u00e4iset, voi ty\u00f6pajoista j\u00e4\u00e4d\u00e4 muistiin l\u00e4hinn\u00e4 muka-hauskat leikit, jotka eiv\u00e4t johtaneet mihink\u00e4\u00e4n. (Esim. Jalonen 2018, Kuusela 2020.) Silkkaa asiantuntijan aliarvioimista.<\/p>\n
Leikin on todettu kehitt\u00e4v\u00e4n luovuutta ja lis\u00e4\u00e4v\u00e4n yhteis\u00f6llisyyden tunnetta.<\/p><\/blockquote>\n
Yksi n\u00e4k\u00f6kulma on, ett\u00e4 leikki koetaan pinnalliseksi ja ep\u00e4ammattimaiseksi, tuottamattomaksi toiminnaksi \u2013 ty\u00f6ajan v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi. Asiantuntijuuteen on my\u00f6s perinteisesti liitetty odotus vakavuudesta. T\u00e4m\u00e4 on menneisyydess\u00e4 ollut varsinkin naispuolisten ajattelijoiden omaksuma suojakilpi. Mutta kuten ilmi\u00f6t\u00e4 pohtinut Katie Fitzpatrick kirjoittaa, pakotetun sentimentaalisuuden varomisen ei pit\u00e4isi johtaa suoranaisen tylyyden ihannointiin. (Fitzpatrick 2019.)<\/p>\n
Leikin on todettu kehitt\u00e4v\u00e4n luovuutta ja lis\u00e4\u00e4v\u00e4n yhteis\u00f6llisyyden tunnetta, olipa kyseess\u00e4 lapsiryhm\u00e4 tai ty\u00f6paikka. Leikin tuoma rentous voi olla juuri se tila, jossa jokin olennainen nytk\u00e4ht\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in, haastavammassakin kehitysprosessissa.<\/p>\n
Yhdist\u00e4v\u00e4 nauru on ty\u00f6ajan hyvink\u00e4ytt\u00f6\u00e4<\/h2>\n
Leikki ja nauru voivat tuntua ep\u00e4ilytt\u00e4vilt\u00e4 tai jopa ep\u00e4sopivilta, jos on m\u00e4\u00e4r\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 vakavia asioita tai mahdollisesti kritiikki\u00e4 nostattavia kysymyksi\u00e4. Aidosti uutta kehitett\u00e4ess\u00e4 kuitenkin tarvitaan heitt\u00e4ytymist\u00e4, uskallusta tuoda esiin keskener\u00e4isi\u00e4kin ajatuksia tai outoja ideoita. Mik\u00e4 paremmin kuin yhteinen nauru saa aikaan tarvittavan ilmapiirin?<\/p>\n
Huumori ja leikkisyys voivat olla my\u00f6s kriittisen ajattelun ty\u00f6kaluja.<\/p><\/blockquote>\n
Kuten huumorin filosofi Henri Bergsonia tutkinut Julius Telivuo kirjoittaa, naurun teht\u00e4v\u00e4 on paljastaa ja suitsia j\u00e4ykki\u00e4 ja kankeita taipumuksia ihmisen toiminnassa \u2013 miksei siis my\u00f6s organisaation. Naurun yhteis\u00f6llisyys rakentaa nauravaan ryhm\u00e4\u00e4n koomisen j\u00e4nnitteen, se on dynaamista toimintaa, joka tapahtuu jaetussa tilassa jaetulla rytmill\u00e4. (Telivuo 2021.) Huumori ja leikkisyys voivat olla my\u00f6s kriittisen ajattelun ty\u00f6kaluja, mink\u00e4 organisaatiotutkija Andr\u00e9 Spicer mainitsee yhten\u00e4 erinomaisena vastavoimana ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alasp\u00e4in valuvalle \u201dyrityspaskanjauhannalle\u201d eli pahamaineiselle konsulttijargonille (Spicer 2019).<\/p>\n
Jos tilanteeseen ja ryhm\u00e4\u00e4n on saatu luotua psykologinen turvallisuus, jopa pieni l\u00e4mmin (itse)ironia voi toimia. Se voi raivata tilaa vilpitt\u00f6myydelle. Voimme menett\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 arvokkuutemme, eik\u00e4 se ole niin vakavaa. Huumori on taitolaji, mutta useimmiten avoin huumori rakentaa yhteis\u00f6\u00e4 ja kutsuu heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Huumori, erityisesti sarkasmi ja ironia, vaatii hyv\u00e4\u00e4 tilannetajua ja ryhm\u00e4n sek\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6n tuntemusta. Nauru yhdist\u00e4\u00e4, kunhan se on vilpit\u00f6nt\u00e4 ja yhteist\u00e4.<\/p>\n
Yht\u00e4 heitt\u00e4ytymist\u00e4<\/h2>\n
Ty\u00f6pajat ovat tulleet todenn\u00e4k\u00f6isesti j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen, niist\u00e4 kannattaa siis ottaa paras irti. Heitt\u00e4yty\u00e4 saa l\u00e4pi ty\u00f6pajojen, alkuviritt\u00e4ytymisest\u00e4 loppurituaaleihin \u2013 suosittelemme sit\u00e4 my\u00f6s muihin kohtaamisiin.<\/p>\n
Mit\u00e4 enemm\u00e4n luovuutta ja siviilirohkeutta on peliss\u00e4, sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on jaettu k\u00e4sitys yhteisest\u00e4 leikist\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n
Yhdess\u00e4 ty\u00f6pajassa fasilitoija voi pyyt\u00e4\u00e4 ty\u00f6pajan lopuksi numeerista palautetta ty\u00f6pajan onnistumisesta. Toisessa saatetaan ehdottaa ty\u00f6pajan loppuyhteenvetoon karaokesovelluksen hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4. Onko tunnelmasi t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6pajan j\u00e4lkeen enemm\u00e4n Pure mua vai Lapin kes\u00e4? Cha cha cha vai Paha vaanii? Toiset tarttuisivat mikkiin ilman eri kehotusta, toiset kalpenisivat kauhusta. Heitt\u00e4ytyminen mahdollistaa luovatkin kokeilut, mutta mit\u00e4 enemm\u00e4n luovuutta ja siviilirohkeutta on peliss\u00e4, sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on psykologinen turvallisuus: jaettu k\u00e4sitys yhteisest\u00e4 leikist\u00e4.<\/p>\n
Kirjoittajat<\/h2>\n
Tytti Rantanen<\/b> on Espoo Cin\u00e9 -elokuvafestivaalin toiminnanjohtaja. Opintojakson aikaan h\u00e4n ty\u00f6skenteli ohjelmakoordinaattorina suomalaisen mediataiteen keskus AV-arkissa. Rantanen on my\u00f6s filosofisen niin & n\u00e4in<\/i> -aikakauslehden pitk\u00e4aikainen toimittaja ja viimeistelee yleisen kirjallisuustieteen v\u00e4it\u00f6skirjaa Tampereen yliopistoon.<\/p>\n
Johanna Tirronen<\/b> on vahvalla viestint\u00e4intressill\u00e4 varustettu kulttuurituotannon lehtori. Monimuotoinen ammattikorkeakoulupedagogiikka, vaikuttava viestint\u00e4 sek\u00e4 osallistuva ty\u00f6ote ovat h\u00e4nen kiinnostuksensa ytimess\u00e4. H\u00e4n on koulutukseltaan viestint\u00e4tieteiden ja muotoiluajattelun maisteri, ammatillinen opettaja ja valokuvaaja.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n kirjoitus on syntynyt osana Fasilitointi ja osallistuvat menetelm\u00e4t -opintojaksoa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Opintojakson keskusteluissa nousi esiin joskus ty\u00f6pajoihin liittyv\u00e4 pinnan alla v\u00e4reilev\u00e4 j\u00e4nnite. Tytti pohti ajatusta syv\u00e4llisemmin osana opintojakson teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja opintojakson yhten\u00e4 vastuuopettajana toiminut Johanna ehdotti pohdinnan muokkausta yhdess\u00e4 blogiin sopivaan muotoon.<\/em><\/p>\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n
Fitzpatrick, K. 2017. Heartlessness as an Intellectual Style.<\/a> The Chronicle of Higher Education.<\/p>\n
Jalonen, J. 2018. \u201cWau!\u201d-akatemia<\/a>. Historiantutkijan n\u00e4k\u00f6torni 24.11.2018.<\/p>\n
Kaihovirta, M., Raivio, A-M. & Paloj\u00e4rvi, H-L. (toim.) 2019. Osallistaen. Heitt\u00e4ytymistarinoita fasilitoijilta.<\/a> OIVA-sarja 5. Metropolia Ammattikorkeakoulu.<\/p>\n