Hoivaty\u00f6ss\u00e4 kohdataan paljon vakavasti sairaita, k\u00e4rsivi\u00e4 ja kuolevia ihmisis\u00e4. Se synnytt\u00e4\u00e4 tarpeen tarkastella my\u00f6s omaa henkil\u00f6kohtaista suhtautumista suruun. Perinteisesti ajatellaan, ett\u00e4 hoiva- ja hoitoty\u00f6t\u00e4 ammatikseen tekev\u00e4 on se, joka kykenee j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n omat tunteensa taka-alalle, tukemaan surevaa surun kohdatessa ja hoitamaan surun kohdatessa siihen tilanteeseen liittyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat.<\/p>\n
Suomessa vuonna 2020 kuoli 55 500 henke\u00e4. Suurin osa kuolemista aiheutui verenkiertoelimist\u00f6n sairauksista tai kasvaimista, seuraavaksi eniten muistisairauksista. N\u00e4ihin syihin kuoli l\u00e4hes 60% suomalaisista (Tilastokeskus 2021). <\/em>Suurin osa kuolemista tapahtuu edelleen sairaaloissa tai hoivalaitoksissa, joten hoiva- ja hoitoty\u00f6n ammattilainen mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin kohtaa kuolemaa jossain uransa vaiheessa. Kuolema voi tapahtua tilanteessa, jossa on vasta \u00e4skett\u00e4in tavannut kuolevan henkil\u00f6n tai se liittyy tilanteeseen, jossa on hoitanut henkil\u00f6\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ennen t\u00e4m\u00e4n kuolemaa ja tullut h\u00e4nen kanssaan siksi hyvinkin l\u00e4heiseksi.<\/p>\n Kuolemaan rinnastettavaa surua voidaan tuntea my\u00f6s ennen varsinaista kuolemaa. Erityisesti muistisairaita ihmisis\u00e4 hoitavat ihmiset kokevat emotionaalisesti ja fyysisesti ilmenev\u00e4\u00e4 surua, joka liittyy sairauden etenemiseen, sairastuneen psykologiseen kuolemaan ennen varsinaista fyysist\u00e4 kuolemaa. (Lindauer, A. & Harvath, T. 2014.) <\/em><\/p>\n Omaisten ja yst\u00e4vien kuolemansuru on sallittua mutta onko se ammattilaiselle hyv\u00e4ksytty\u00e4. Onko kuoleman kohtaaminen ammattilaiselle helpompaa, ja onko ammattilaisena lupa surra. Tasapainoilu omien tunteiden ja ammatillisuuden v\u00e4lill\u00e4 ei ole aina helppoa. Surun tunnistaminen ja sen k\u00e4sittely liittyy osana ammattilaisena kasvuun. Ty\u00f6yhteis\u00f6iss\u00e4 surua tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, jotta surevia voitaisiin siell\u00e4 paremmin tukea ja auttaa. (Wisekal, A. 2015.) <\/em><\/p>\n Suru on intensiivinen ja pitk\u00e4kestoinen mielipahan tunne, joka johtuu jostakin menetyksest\u00e4 tai muusta ik\u00e4v\u00e4st\u00e4 tapahtumasta (Poijula, S.2002). Se on luonnollinen reaktio menetykseen ja johtuu tavallisesti l\u00e4heisen kuolemasta, parisuhteen p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4, ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi joutumisesta tai sairastumisesta (Mielipalvelut Oy 2018). <\/em><\/p>\n Suru k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 tunteita, asenteita ja k\u00e4ytt\u00e4ytymisen. Jokainen kokee surun yksil\u00f6llisesti, reaktiot suruun ja niiden kesto vaihtelevat. Persoonallisuus, aikaisemmat menetykset, menetyksen luonne ja surevan saama tuki tai sen puute vaikuttavat suruun. (Poijula, S.2002.) Surra voi vaikka kukaan ei ole kuollut. Kun puhutaan kuolemansurusta, siihen liittyy yleens\u00e4 surullisuuden lis\u00e4ksi monenlaisia muitakin tunteita kuten esimerkiksi kaipuuta, vihaa, katkeruutta, syyllisyytt\u00e4, ahdistusta, helpotusta tai iloa (Surevan kohtaaminen hanke \u2013 tukea ja tietoa surevia ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtaavi<\/em>lle 2021.)<\/p>\n Ihmiset voivat ilmaista suruaan eri tavoin. Itkeminen ja puhuminen eiv\u00e4t ole ainoita surun ilmaisemisen muotoja. Kaikki eiv\u00e4t pysty tai halua ilmaista tunteitaan muille. Surun purkaminen toimintaan voi olla toisille luontevampi keino helpottaa tilannettaan. (Mielipalvelut Oy 2018.) <\/em>Surevan kohtaamisessa ammattilaista auttavat ymm\u00e4rrys siit\u00e4, mit\u00e4 suru on. Lis\u00e4ksi ammattilaiselle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oman suru- ja kuolemasuhteen k\u00e4sitteleminen ja selkeytt\u00e4minen (Surevan kohtaaminen hanke \u2013 tukea ja tietoa surevia ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtaavi<\/em>lle 2021.)<\/p>\n Tulemme kaikki todenn\u00e4k\u00f6isesti kohtaamaan omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme kuolemansurun. Kuolemansuru on kokonaisvaltainen ja moniulotteinen menetyskokemus, el\u00e4m\u00e4ntapahtuma, jota ei tarvitse suorittaa tai ty\u00f6st\u00e4\u00e4 tietyss\u00e4 ajassa pois. Suremisen voidaan ajatella olevan menetyskokemuksen kanssa el\u00e4mist\u00e4. (Pulkkinen, M. 2017.)<\/em><\/p>\n Hoivaa antavien rooli on kuoleman kohdatessa kaksijakoinen: heid\u00e4n tulisi olla vahvoja ja tukea muita mutta toisaalta hoidettavan menett\u00e4minen tuo esille paljon omia tunteita. Surusta selviytymiseen ei vaikuta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n potilaan tai asiakkaan sen hetkiseen kuolemantilanteeseen liittyv\u00e4t asiat, vaan kaikki se, mit\u00e4 on tapahtunut ennen surukokemusta ja mit\u00e4 tapahtuu tilanteen j\u00e4lkeen (Adwan, J. 2014). <\/em>Tutkittaessa sairaanhoitajien tunnekokemuksia, suurin tunteita aiheuttava asia liittyi juuri kuolevien hoitoon (Kostka, A. ym. 2021)<\/em>.\u00a0 Oma el\u00e4m\u00e4ntilanne ja kokemukset ovat mukana silloin, kun saattohoitoty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n (Saattohoitoseminaari 2021). <\/em><\/p>\n Kuolemaan liittyv\u00e4t tunnereaktiot voivat n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 hoitajalla monin tavoin: suruna, masennuksena, itkuisuutena, jopa syyllisyyten\u00e4. Muistot kuolevan ihmisen hoidosta eiv\u00e4t unohdu, vaan siihen voi liittyvi\u00e4 vahvoja tunteita viel\u00e4 vuosienkin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Silti on mielenkiintoista, ett\u00e4 joillain hoivan antajilla on edelleen sellainen k\u00e4sitys, ett\u00e4 suru tai kuoleman \u00e4\u00e4relle pys\u00e4htyminen on osoitus ep\u00e4ammattimaisuudesta. (Gerow, L. ym. 2010.)<\/em><\/p>\n On todettu, ett\u00e4 mik\u00e4li ammattilainen ei saa tukea surukokemukseensa, se voi heijastua h\u00e4nen ihmissuhteisiinsa, itsearvostukseensa, tunteiden ilmaisuun ja sill\u00e4 voi olla vaikutusta jopa ruokahaluun (Wisekal, A. 2015). <\/em>\u00a0Oireet voivat ilmet\u00e4 my\u00f6s emotionaalisina ja fyysisin\u00e4 oireina kuten p\u00e4\u00e4ns\u00e4rkyn\u00e4, v\u00e4symyksen\u00e4 ja masennuksena. Altistuminen potilaiden k\u00e4rsimykselle ja kuolemalle saattaa altistaa hoitajan stressille ja uupumukselle. (Adwan, J. 2014.)\u00a0 <\/em>Akuutissa tilanteessa fysiologinen stressireaktio voi ilmet\u00e4 syd\u00e4men tykytyksen\u00e4, rytmih\u00e4iri\u00f6in\u00e4, j\u00e4senten puutumisena, huimauksena, suun kuivumisena tai palan tunteena kurkussa (Surevan kohtaaminen hanke \u2013 tukea ja tietoa surevia ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtaavi<\/em>lle 2021).<\/p>\n Tutkimusten mukaan hoitajat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kuolemantilanteissa erilaisia selviytymiskeinoja, jotka v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 eiv\u00e4t ole pidemm\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imell\u00e4 kovin tehokkaita. Yhten\u00e4 keinona on kuvitteellisen \u201csuojaverhon\u201d asettamien itsens\u00e4 ja kuolevan ihmisen v\u00e4liin, jolloin suhde kuolevaan muodostuu et\u00e4isemm\u00e4ksi ja menett\u00e4misen tunteesta ei muodostu niin suuri. On todettu, ett\u00e4 puhumisen v\u00e4ltt\u00e4minen ja kuolemaan liittyvien asioiden lokerointi voivat aiheuttaa hoitajissa uupumusta sek\u00e4 fyysisi\u00e4 ja emotionaalisia ongelmia. Kuolemaan liittyvien tunteiden k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4minen voi aiheuttaa henkisen trauman, joka siirtyy tuleviin vastaaviin tilanteisiin. Toisaalta hyv\u00e4 kokemus kuolemantilanteessa kantaa my\u00f6nteisell\u00e4 tavalla eteenp\u00e4in. (Gerow, L. ym. 2010.) <\/em><\/p>\n Suru koskettaa kaikkia ammattilaisia (Wisekal, A. 2015). <\/em>Kuolemansurusta tulee puhua, koska sill\u00e4 on todettu olevan yhteytt\u00e4 sek\u00e4 ty\u00f6uupumukseen ett\u00e4 huonompaan ty\u00f6tyytyv\u00e4isyyteen. N\u00e4m\u00e4 molemmat heikent\u00e4v\u00e4t yksil\u00f6n kyky\u00e4 suoriutua ty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Ammattilaisten surukokemuksissa on pureuduttu usein niihin tunteisiin, joita suru her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja yritetty tarjota selviytymiskeinoja surusta yli p\u00e4\u00e4semiseksi. (Adwan, J. 2014.) <\/em>Suru on kuitenkin kokonaisvaltainen kokemus, josta surevalle j\u00e4\u00e4 aina j\u00e4lki. Surua ei voi suorittaa eik\u00e4 sill\u00e4 ole m\u00e4\u00e4ritelty\u00e4 aikaa. \u00a0(Pulkkinen, M.\u00a0 2021). <\/em><\/p>\n My\u00f6s ammattilaisella on lupa surra ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suruun oma tarvitsemansa aika. Parhaimmillaan ty\u00f6yhteis\u00f6 voisi kantaa surussa tarjoamalla apua ja tukea, sill\u00e4 tunteiden jakaminen kuolemasta auttaa ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 selviytym\u00e4\u00e4n (Adwan, J. 2014.)<\/em> Esimerkiksi Terhokodissa vaikeita tilanteita puretaan ja henkil\u00f6st\u00f6n jaksamisesta huolehditaan muun muassa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisell\u00e4 ty\u00f6nohjauksella, moniammatillisilla kokouksilla ja suullisilla raporteilla (Tarjanne-Lekola, H. 2021).<\/em> Mari Pulkkinen toi Metropolia amk:ssa pidetyss\u00e4 Saattohoitoseminaarissa* esille lohdun sanat: \u201cNyt ei tarvitse olla vahva\u201d tai \u201cM\u00e4 hoidan t\u00e4m\u00e4n sun puolesta\u201d. Ne sanat voisivat p\u00e4te\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6yhteis\u00f6iss\u00e4. Itsest\u00e4 huolehtiminen, ty\u00f6yhteis\u00f6st\u00e4 saatu vertaistuki ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tuoma kokemus edist\u00e4v\u00e4t ammattilaista kehittym\u00e4\u00e4n paremmaksi surevan kohtaamisessa (Surevan kohtaaminen hanke \u2013 tukea ja tietoa surevia ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtaavi<\/em>lle 2021; Wisekal, A. 2015.)<\/em><\/p>\n *Saattohoitoseminaari Kuoleman surun kohtaaminen j\u00e4rjestettiin Metropolia ammattikorkeakoulun HyMy-kyl\u00e4n, Soccan Gerometro-verkoston ja Luksia hyvinvointipalveluiden yhteisty\u00f6n\u00e4 10.11.2021. Luentoalustusten j\u00e4lkeen aihetta k\u00e4siteltiin Er\u00e4tauko-keskustelun (Sitra) aikana, johon kaikki seminaariin osallistuneet osallistuivat. Keskustelun aikana tuli ilmi, ett\u00e4 aihe on t\u00e4rke\u00e4 ja sit\u00e4 tulee jatkaa.<\/em><\/p>\n Carita Hand<\/strong>, , TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys osaamisalue.\u00a0 H\u00e4n ty\u00f6skentelee terveysalan lehtorina opetusalueenaan gerontologinen hoitoty\u00f6 ja johtaminen. Lis\u00e4ksi h\u00e4n toimii erilaisissa vastuu- ja kehitt\u00e4misteht\u00e4viss\u00e4 oman opetusty\u00f6ns\u00e4 lis\u00e4ksi.<\/p>\n Jaana Porrassalmi-Hintikka, <\/strong>geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi osaamisalue. H\u00e4n on kiinnostunut vanhusty\u00f6st\u00e4 ja saattohoidosta ja ollut mukana j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Kuoleman surun kohtaaminen -saattohoitoseminaaria.<\/p>\n <\/p>\n Adwan, J. 2014. Pediatric Nurses\u00b4Grief Experience, Burnout and Job Satisfaction. Journal of Pediatric Nursing 29, 329-336.<\/p>\n Gerow, L., Conejo, P., Alonzo, A., Davis, N., Rodgers, S., Williams Domian, E. 2010. Creating a Curtain of Protection: Nurses\u2019 Experiences of Grief Following Patient Death. Journal of Nursing Scholarship 42(2), 122-129.<\/p>\n Tarjanne-Lekola, H. 2021. Kohti suremisen taitoa. \u2013 saattohoitoseminaari toi ymm\u00e4rryst\u00e4 kuoleman suruun. Socca blogi 2021.<\/a><\/p>\n Kostka, A., Borodzicz, A. & Krzeminska, S. 2021. Feelings and emotions of nurses related to dying and death of patients \u2013 A pilot study. Psychology Research and Behavioral Management 2021:14, 705-717.<\/p>\n Lindauer, A. & Harvath, T. 2014. Pre-death grief in the context of dementia caregiving: a concept analysis. Journal of Advanced Nursing 70(10: 2196-207).<\/p>\n Mielipalvelut Oy 2018. Mit\u00e4 suru on? Miten surua tulisi k\u00e4sitell\u00e4?\u00a0<\/a><\/p>\n Poijula, S. 2002. Suruty\u00f6. 2. painos. Helsinki: Kirjapaja Oy.<\/p>\n Pulkkinen, M. 2017. Surun syliss\u00e4. Suomalaisten kokemuksia menetyksest\u00e4. Helsinki: Kustantamo S&S. s. 265.<\/p>\n Pulkkinen, M.\u00a0 2021. Surusta syd\u00e4mell\u00e4. Luentomateriaali. Saattohoitoseminaari Kuoleman surun kohtaaminen. Metropolia Amk, Hymy-kyl\u00e4.<\/p>\n Saattohoitoseminaari Kuoleman surun kohtaaminen 2021, keskustelumateriaali. Metropolia Amk, Hymy-kyl\u00e4.<\/p>\nSurulla on monet kasvot<\/h2>\n
Kuolemansuru hoivan arjessa<\/h2>\n
Voisiko ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 kuolemaan liittyv\u00e4n surun ajatella toisin?<\/h2>\n
Kirjoittajat<\/h2>\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n