Lastenpsykiatrinen jalkautuva työ suuntaa katseen psyykkisesti oireilevan lapsen kasvu- ja toimintaympäristöihin. Tarkoituksena on tukea kriisiytyneessä tilanteessa elävää perhettä kohti muutosprosessia, jonka tavoitteena on lapsen kasvun ja kehityksen turvaaminen. Hoitoprosessin lähtökohtana on hahmottaa, millainen on perheen ymmärrys tilanteestaan ja muutoksen tarpeestaan. On selvitettävä, onko perheellä halua ja kykyä muutokseen.
Muutos perheessä ei koskaan koske vain yksittäistä perheenjäsentä. Perhe on systeemi, jossa muutos yhdessä osiossa vaatii muitakin osioita muuttumaan. Näin ollen muutosta ei nähdä vain hyvänä asiana, vaan usein se on kivuliasta luopumista sellaisesta, mihin on tottunut ja mille perustalle on elämänsä rakentanut – vaikka perusta ei olisikaan kestävä ja toisi enemmän tuskaa kuin tyydytystä. Muutoksen vaatimus voi tuntua epäreilulta, pelottavalta, mahdottomaltakin. Helpompi ratkaisu olisi kääntää selkänsä muutokselle ja jatkaa samoin kuin ennenkin.
Jalkautuvan työryhmän työntekijöiden tehtävänä on ohjata perhettä tunnistamaan ne kohdat, joissa muutos on välttämätöntä. Työntekijät auttavat sanoittamaan ja tekemään näkyväksi perheen haasteita ja etenkin mahdollisuuksia – sitä, minkä varaan voidaan lähteä rakentamaan muutosta. Työssä näyttäytyy haastavana keskustelu mielensisäisistä ilmiöistä. On löydettävä oikeat käsitteet, konkreettisuutta lisäävät ilmaisut, joilla voidaan kuvailla jotain sellaista, jolla on suuri rooli vuorovaikutussuhteissa, mutta jonka läsnäoloa ihminen ei ehkä itse tiedosta. On välttämätöntä löytää yhteinen ymmärrys siitä, mistä puhutaan, minkä äärellä ollaan.
Psyykkisten ilmiöiden parissa työskentely voi olla perheille vierasta. Elämässä ei ehkä ole aiemmin tullut vastaan hetkiä, joissa on pysähdyttävä vaikeiden tunteiden ja asioiden läsnäololle. Oman perheen vaikeuksien avaaminen työntekijöille vaatii luottamusta; on kyettävä asettumaan tilanteen nostattamien tunteiden keskelle. Suru, häpeä, raivo työntyvät esiin ja vievät pois toimintakykyisyyttä ja tunnetta elämänhallinnasta. Työntekijöiden on oltava valmiina auttamaan perhettä kohtaamaan nämä tunteet ja tukea heitä eteenpäin tilanteessa, jossa on vaikea nähdä toivoa. Muutos ei tapahdu nopeasti, vaan se etenee ikään kuin kaksi askelta eteen- ja yhden taaksepäin.
Jotta muutosta voi tapahtua, on sen saatava aikaa ja tilaa. Sen on voitava toteutua omassa tahdissaan, sitä ei voi pakottaa. Perheessä tapahtuva muutos voi näyttäytyä pieninä häivähdyksinä kannattelevammista ihmissuhteista, toimivammasta arjesta. Suurin muutos on kuitenkin se, mikä tapahtuu ihmisten mielissä – lapsen, vanhemman, työntekijänkin. Tärkeintä on voida nähdä muutoksen mahdollisuus siellä, missä sitä ei ehkä vielä ole nähtävissä.
Riika Östberg, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma
Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyön ”Moniammatillinen lastenpsykiatrinen jalkautuva työ perhekeskeisen muutosprosessin tukemisessa” tuloksiin. Kehittämistyön raportissa kuvataan HUS Porvoon sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikan jalkautuvan työryhmän hoitoprosessia.
Ei kommentteja